elä huoli huomisesta/mieti murehia/nauti neito ajastasi/neito nuori
Varmaan kaikki ne, jotka eivät ole kavereitani mutta ovat
silti päätyneet tätä blogia lukemaan, ovat itse lähdössä vaihtoon tai olleet
vaihdossa tai harkitsevat vaihtoon lähtöä jossakin vaiheessa. Juuri teitä
ajatellen halusin koota tähän loppupäivitykseen vinkkejä vaihtoon lähteville.
Vinkit perustuvat aitoon Adan kokemukseen, mutta disclaimer, voi silti olla
olemassa tilanteita ja maita joissa asiat eivät toimi niin kuin näiden vinkkien
perusteella luulisi.
1.
Kysy apua
Tämä on kaikista tärkein neuvo ihan kaikille ja kaikkialla
universaalisti vaihtoon ja muutenkin ihan mihin tahansa lähteville (vai
keksittekö vastaesimerkkiä?), nimittäin aina kannattaa kysyä apua. Jos eksyt,
kysy tietä, jos et ymmärrä jotakin, kysy sen merkitystä, kun asioiden
hoitaminen takkuaa, pyydä apua virkailijalta ja toiselta virkailijalta ja
muilta asioijilta ja kaikilta, kun et ymmärrä jotakin koulussa, pyydä
opettajalta ja kurssikavereita selitystä, minkä tahansa ongelman tai
epäselvyyden kanssa kannattaa aina pyytää apua. Tämä on varmaakin tärkein asia,
minkä olen oppinut tämän vuoden aikana. Ihan liian usein ajattelen, että
pyytämällä apua häiritsen tai olen nolo tai muuten tiellä. Sitä ei kuitenkaan
kannata murehtia yhtään. Jos joku ei halua auttaa, se tulee kyllä ilmi. Ja
kysymällä voi vain voittaa, koska siten asia voi selvitä, toisin kuin kysymättä
jättämällä, jolloin asia ei selviä ehkä koskaan.
2.
Älä hätäile
Koska asiat eivät kuitenkaan suju niin kuin luulit. Tai
jotkut asiat sujuvat, mutta monet eivät. Kannattaakin ruveta sopivan
epäluuloiseksi, jos kaikki tuntuu menevän liian putkeen. Koska kaikki ei mene
niin. Mutta ei hätää. Kyllä kaikki selviää. Tai jos ei selviä, voit aina palata
kotiin. Jos pelottaa, mieti, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua. Voisit
esimerkiksi löytää itsesi keskeltä Ranskan maaseutua ilman passia ja rahaa ja
joudut pummaamaan kyydin Suomen konsulaattiin, jotta asiasi alkavat selvitä. Ei
kannata sitäkään pelätä turhaan, etsit vain lähimmän poliisin, joita on Ranskassa
tiheässä, ja hoet että Finlande, Finlande, niin kyllä ne ennemmin tai myöhemmin
keksivät viedä sinut suurlähetystöön.
3.
Mieti, miksi lähdet vaihtoon
Tämä on nyt oikeasti tärkeää. Vaihtoon lähdetään nimittäin
hyvin erilaisista syistä. Omista lähtösyistä kannattaa olla tietoinen, koska
siten saa vaihdostaan enemmän irti. Aika tyypillinen tapaus on esimerkiksi
opiskelija, josta on hauska päästä ulkomaille, tutustua uusiin ihmisiin ja
kartuttaa kielitaitoa. Tässä tapauksessa kannattaa tietysti mennä mahdollisimman
moniin tapahtumiin mukaan ja jutella rohkeasti uusille tyypeille, jotta saa
kavereita. Mutta on vaihtoon lähdön motiiveita muitakin: CV-merkintä; pääsy
pois Suomesta ja ehkä jostakin ikävästä elämäntilanteesta; halu päästä johonkin
tiettyyn kaupunkiin tai maahan, koska siellä on mahdollisuus nähdä hyviä
musikaaleja/harrastaa laitesukellusta/käydä joka viikonloppu
laskettelemassa/asua lähellä seurustelukumppania/kerryttää työkokemusta
kyseisestä paikasta/olla rannalla lämpimässä säässä (rayez la mention inutile). Jos vaihdon pääsyy on
opiskelu, kannattaa ottaa paljon kursseja ja panostaa niihen, jos taas biletys,
kannattaa etsiä uusia bilekavereita ja mennä mukaan kaikenlaisiin
Erasmus-juttuihin.
Tämä kaikki voi kuulostaa ihan itsestään selvältä, mutta ei
se ole. Minulla esimerkiksi oli tarkoituksena oppia puhumaan hyvää ranskaa,
tutustua nimenomaan ranskalaisiin ja ranskalaiseen systeemiin, syödä hyvää
ruokaa ja matkustella. Sain kuitenkin huomata, että tavoitteet olivat osin
ristiriidassa keskenään: otin heti alkuun paljon kursseja, mikä edesauttoi
huomattavasti muihin ranskalaisiin tutustumisessa ja ranskan oppimisessa, mutta
vähensi tehokkaasti matkustelua alkuperäisiin suunnitelmiin nähden. Noin
puolivälissä vaihtoa huomasin vähän pettyneeni myös siihen, että en ollutkaan
mukana kansainvälisessä Erasmus-porukassa ja käynyt näiden kanssa juhlimassa.
En ollut varsinaisesti kaivannut sitä, mutta jotenkin silti olettanut, että
viettäisin vaihtoaikani niin stereotyyppisellä tavalla ja siksi hämmentynyt.
Omien tavoitteiden tiedostaminen auttoi käsittelemään tunnetta.
Helposti voi tulla tunne, että joku toinen vaihtari haaskaa
vaihtoaikansa istumalla kotona ja juttelemalla joka päivä Skypessä
seurustelukumppaninsa kanssa tai puhumalla huonoa englantia espanjalaisille
tutustumatta koko vuoden aikana yhteenkään ranskalaiseen. Mutta jos he ovat
tulleet vaihtoon syödäkseen juustoja, levätäkseen vuoden kotimaansa kuvioista
ja lasketellakseen halvemmalla, vaihto voi silti heidän kannaltaan olla ihan
onnistunut.
4.
Ole yhteydessä kotiin, mutta pääasiassa silti
vaihdossa
Edellisestä kappaleesta huolimatta en suosittele kellekään
jokapäiväisiä maratonpuheluita kotiin. Tekniikka on lyhentänyt kansainvälisiä
kommunikaatioetäisyyksiä verrattuna sellaiseen tilanteeseen, josta minä en
tiedä mitään (koska kännykät ja netti yleistyivät ollessani ala-asteella, enkä
edes kykene hahmottamaan, miten ennen niitä pärjättiin, samalla tavoin kuin
tuntuu uskomattomalta, että joku on kyennyt asumaan vuorilla ennen
moottoriajoneuvoja). Riskinä tiiviissä yhteydenpidossa on se, että jotakin
vaihdossa koettavaa menee ohi. Itseään ei kannata väsyttää pakkonauttimalla
jokaisesta mahdollisuudesta tilaisuudesta, mutta ainakin aluksi kannattaa
yrittää olla avoin uudelle. Siltikään koko vaihtoa ei kannata viettää nettilakossa.
Vaihdossa voi olla välillä ikävää ja hankalaa, ja kotijoukot voivat siinä
asiassa tukea. Sitä paitsi on kivempi tulla takaisin Suomeen, kun ei ole
hylännyt kaikkia kavereitaan. (Tosin jos joku alkaa siitä mököttää, että toinen
ei vaihdon aikana vastaillut kovin nopeasti viesteihin, niin sellaisesta
takertujakaverista voi olla parempikin päästä eroon.)
5.
Puhu paikallista kieltä
Siis jos tarkoituksesi on oppia sitä. Vieraan kielen
puhuminen tuntuu aluksi epämukavalta, jos kielitaito on yhtään heikohko. Ei
kuitenkaan kannata ajatella, että ranskaa alkaa puhua sitten, kun sitä osaa, ja
siihen asti puhuu englantia. Kannattaa heti aloittaa sillä ranskalla ja puhua
sitä joka väliin. Aluksi kukaan ei ymmärrä sinua etkä sinä ymmärrä ketään, ja
kommunikointi on tuskallista ja tunnet olosi tyhmäksi ja pelkäät, ettet pääse
kursseista läpi, kun en tajua opettajan puheesta mitään. Tunne helpottuu
muutamassa viikossa, vaikkei se ehkä mene koskaan kokonaan ohi. Tuntuu helposti
myös siltä, ettei ole parissakaan kuukaudessa oppinut mitään, vaikka oikeasti
on omaksunut kieltä vaikka kuinka paljon: omaa aiempaa tasoa on nimittäin
vaikea arvioida. Kannattaa säästää esseitään ja vihkojaan vertailla osaamistaan
niihin, niin huomaa kehittyneensä. Jos ranskaa ei ala puhua heti, on riskinä,
että jämähtää englantiin koko vaihtoajaksi: ihmisistä on hämäävää vaihtaa sitä
kieltä, jota he jonkun kanssa käyttävät. Ranskalaiset onneksi puhuvat
mielellään ranskaa (tai siis pelkäävät englannin puhumista), joten he jaksavat
usein selittää asioita yksinkertaisesti mieluummin kuin vaihtavat englantiin.
6.
Mene mukaan
Siis kaikkeen mihin vain jaksat. Itse onnistuin vaihdon
aikana tutustumaan varsin moniin ranskalaisiin, juuri niin kuin toivoinkin, ja
iso osuus siitä johtuu puhtaasti siitä, että ensimmäisellä kouluviikolla
yliopisto järjesti integraatio-ohjelmaa, ja minä menin mukaan joka ikiseen
tilaisuuteen, vaikka en tajunnutkaan mistään mitään. Sitä kautta tutustuin
muutamaan tyyppiin, joiden kautta taas tutustuin muutamaan muuhun, ja nyt
minulla on ranskalaisia kavereita. Jos jännittää, kannattaa koettaa bongata
joukosta ne, jotka itse ovat olleet ulkomailla tai suunnittelevat sinne lähtöä.
He tulevat juttelemaan ihan vain siksi, että olet suomalainen, siis ihan samoin
kuin sinäkin haluat jutella heille siksi, että he ovat ranskalaisia. Sitä
paitsi itsestä ja Suomesta kertominen on usein sellaista asiaa, jonka sanastoa
jo enemmän tai vähemmän osaa, toisin kuin abstraktit Ranska-aiheiset jutut.
7.
Ota papereita mukaan
Syntymätodistus on Ranskassa hyödyllinen esimerkiksi
asumistuen anomisessa. Sen saa maistraatista suoraan Ranskaksi ja se maksaa
muutaman kympin. (Se ei siis ole se vaaleanpunainen synnytyssairaalassa oleva
kortti, jossa lukee vauvan sukunimi, pituus ja paino, kuten aluksi luulin.) Ota
kaikki mahdolliset vakuutustodistukset ja yliopistopaperit mukaan. Suurinta
osaa niistä et tule koskaan ikinä tarvitsemaan, mutta on vaikea tietää
etukäteen, mitä. Anna kaikki muut paperit säilytettäväksi jollekin viitseliäälle
ja luotettavalle ihmiselle Suomessa. Jos tarvitsetkin niistä jotakin, voit aina
pyytää niistä skannit. Passi kannattaa joka tapauksessa skannata ja kuva
meilata itselleen. Jos se häviää, niin siten tiedot ovat ainakin tallella.
Ja toistan vielä: Tärkein neuvo on, että kysyt sitä apua.
Siten asiat selviävät. Toisiksi tärkein neuvo on, että pidä hauskaa. Siksihän
olet vaihtoon luultavasti lähtenyt. Tai vaikka olisit lähtenyt vaihtoon
puhtaasti CV-merkinnän takia, voit saman tien pitää hauskaa, kun nyt kerran
vaihdossa olet!
(Voit aloittaa avun kysymisen laittamalla minulle meiliä
osoitteeseen ada piste hyvarinen miukumauku helsinki piste fi! Olen hyvä
neuvomaan Ranskaan tai Erasmus-vaihtoon liittyvissä jutuissa, mutta voit myös
kysyä mitä vaan, jolloin vastaan mitä vaan.)